Omavaraisuus hiipuu! Totta puhuen kurkut ja tomaatit ovat tulleet kaupasta kaiken kesää, mutta ollaan me saatu maistella kymmenkunta kurkkua ja jonkun verran tomaatteja ihan itsekasvatettuina. Se, mitä minä suren,on salaattien ja yrttien tuotannon loppuminen. Mä en tiedä mitään parempaa,kun saada napsia yrttejä ruokaan ja leivän päälle suoraan kasvista. Voiko olla rapsakampaa salaattia kuin se,minkä taitat lautasellesi suoraan penkistä tai ruukusta.
Vielä on sen verran kesää jäljellä, että muutamat tomaatit kypsyvät lasikuistilla. Tytär söi eilen viimeisen oman tuorekurkun.
Kurkku oli tämän kesän uutuus. Tykästyimme kurkkuun siinä määrin, että palaamme asiaan ensi kesänäkin.
Myönnän, etten ole tuorekurkun suuri ystävä. Se on edustanut mulle lasten ruokaa. Omat kurkut olivat kuitenkin niin maukkaita, että oli tarkistettava kantaani.
Kurkun kasvatus oli hyvin opettavaista. Seurasimme kuvan kurkkukaksosten kehitystä jännittyneinä, mutta kumpikaan kaksosista ei jaksanut kehittyä syötävään kokoon.
Minä päätin elvyttää "kasvilatinan" harrastukseni. Osasin muutamia vuosia sitten tavallisimpien kasvien latinalaisia nimiä auttavasti. Se taito antaa valmiuksia "salapoliisitehtäviin". Eri kasvien sukulaisuudet paljastuvat helposti latinalaisista nimistä. Olen hyvin varma, että tuorekurkkumme on sukua kesäkurpitsalle, niin samankaltaisia kasvit ovat keskenään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti