Mun juttu

Taas tuli tehtyä pitkä ketju!

Olen jäänyt näihin jumiin. Se ei ole mikään huono asia, koska nää (pitkät) moninkertaiset ranneketjut ovat selkeesti mun juttu. Eikös ole aika merkillistä, että ihminen, joka väkertää vapaa-aikanaan helmikoruja, ei osaa pitää luontevasti kaulakoruja. Sormuksia pitäisin, mutta kun puuhastelen jatkuvasti jotain ne ovat aina tiellä.

Uskon, että näitä ohuita nauhoja tulette vielä näkemään useita. Ilmeisesti siksi, että nämä ovat minulle mieluisia myös keksin uusia helposti.

Kaulaan vai ranteeseen?!

Kivi, lasi ja metalli

Pitkän, liian pitkän, vetämättömän kauden jälkeen syntyi eilen tämä.

Syntyi todella helposti, melkein vahingossa!

Katselin nimittäin telkkarista hömppäpömppäleffaa ja samalla pujottelin tämän, joka pääsi heti viisinkerroin ranteeseeni. Uskon, että tulee pysymään siinä pitkään.

Hauskaa vappua!

Munkkitaikina on nousemassa ja sima viilenemässä jääkaapissa.

Tunnelma on rento ja iloinen!

Hauskaa vappua!

Vihertää...

Cloisonnet ja millefiorit ovat helmistä niitä, joihin helposti retkahdan. Molemmat saavat mielikuvituksen lentoon. Karu totuus on kuitenkin se, että harvoin saan sellaisen lopputuloksen aikaiseksi, joka miellyttää silmääni.

Tämä kaulakoru valmistui yllättävän kivuttomasti.

Tosin en ole vielä aivan varma onko se makuuni.

Totutellaan...

Uusi alku!

Olen ollut täällä ennenkin!

Hitunen hiljaisuutta ja veri veti takaisin.