Harmaata arkea ??!!?

 Mulla oli tänään poikkeuksellisen lyhyt työpäivä ja kotiin ajaessani ihailin maiseman harmaa-asteikkoa. Päätin napata kotoa kameran ja kävin kymmenen maissa ikuistamassa näkymiä.  

Tarkkasilmäinen voi huomata pienen väriläikän kuvassa(liikennemerkki).

Olen kotona siivousfiiliksissä, hyvä musiikki soi ja rätti heiluu...;)

Pirteätä viikonloppua!  

Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Vuoden vaihteen tunnelmat voit tsekata täältä

Onnekasta vuotta 2013 kaikille!

Täältä ikuisuuteen...

Nyt on työn alla aikaa vievä projekti. Kaapista löytyi muutama kerä Noro Kureyon sukkalankaa. Ei tarvinnut kauaa selata lehtiä, aurinkoisena kesäaamuna, kun ajatus paloista virkatusta pitsipaidasta sai tulta alleen. Malli löytyi Moda 3/2012 lehdestä.

 Alkuhuumassa paloja kertyi 5-10 päivässä. Hyvä asia mallissa on, että palat liitetään virkkaamalla toisiinsa, aina viimeisellä kierroksella. Otin vielä hyväksi tavaksi lankojen päättelyn heti palan valmistuttua, joten työ on siistimpi ja näin vältyn isolta päättelyurakalta lopussa.  

  

Virkatessa kävi niin kuin mulle usein käy käsitöissä, idea lähti elämään ja suunnitelma on muuttunut alkuperäisestä voimakkaasti. Alkuperäisestä on jäljellä enää itse pala-aihio.

Paloja saan virkata vielä useita... Yritän kuitenkin pitää tekemisen säännöllisenä, jottei kauniit palat pääse pölyttymään ja projektista muodostu ikuista.   

Syksy saa...

 Omavaraisuus hiipuu! Totta puhuen kurkut ja tomaatit ovat tulleet kaupasta kaiken kesää, mutta ollaan me saatu maistella kymmenkunta kurkkua ja jonkun verran tomaatteja ihan itsekasvatettuina. Se, mitä minä suren,on salaattien ja yrttien tuotannon loppuminen. Mä en tiedä mitään parempaa,kun saada napsia yrttejä ruokaan ja leivän päälle suoraan kasvista. Voiko olla rapsakampaa salaattia kuin se,minkä taitat lautasellesi suoraan penkistä tai ruukusta. 

 Vielä on sen verran kesää jäljellä, että muutamat tomaatit kypsyvät lasikuistilla. Tytär söi eilen viimeisen oman tuorekurkun.

 Kurkku oli tämän kesän uutuus. Tykästyimme kurkkuun siinä määrin, että palaamme asiaan ensi kesänäkin.

Myönnän, etten ole tuorekurkun suuri ystävä. Se on edustanut mulle lasten ruokaa. Omat kurkut olivat kuitenkin niin maukkaita, että oli tarkistettava kantaani.

Kurkun kasvatus oli hyvin opettavaista. Seurasimme kuvan kurkkukaksosten kehitystä jännittyneinä, mutta kumpikaan kaksosista ei jaksanut kehittyä syötävään kokoon.

Minä päätin elvyttää "kasvilatinan" harrastukseni. Osasin muutamia vuosia sitten tavallisimpien kasvien latinalaisia nimiä auttavasti. Se taito antaa valmiuksia "salapoliisitehtäviin". Eri kasvien sukulaisuudet paljastuvat helposti latinalaisista nimistä. Olen hyvin varma, että tuorekurkkumme on sukua kesäkurpitsalle, niin samankaltaisia kasvit ovat keskenään. 

Inspis

Siivoilin kesälomalla kaappeja ja mm.yläkuvan kangas tuli vastaan. Olen sillälailla hassu, että mun ehkä liiankin laajoille lanka- ja kangasvarastoille on tyypillistä se, että kaikelle on suunnitelma. Eli ostohetkellä olen nimennyt mielessäni tämän kankaan housukankaaksi. Pirullisinta on kuitenkin se, että muistini on norsun kaltainen, joten muistan vuosia varastoitujen tarvikkeiden suunnitelmat. Tämä vaikeuttaa tarpeettomiksi käyneistä tavaroista eroon pääsyä. Tosin edistyin siinä asiassa tänä kesänä kunniakkaasti ja harjoittelu jatkuu aktiivisesti.

No joo! Housujen teko saa vielä odottaa, koska ennen niin kukoistava ja tiivis suhteeni saumuriin ja ompelukoneeseen on pahasti pölyttynyt.  

                                   

Kangas sai minussa aikaan voimakkaan inspiraation. Oli ihan pakko ottaa helmivehkeet esille ja pujotella samantien rannerengas. Siitä tuli mun supersuosikki! 

Kestävämpää...

Keväiseltä Tallinnan reissulta Karnaluksiin lähti mukaan kolme kerää Rowanin bamboo tapea. Lanka on 100% bambuviskoosia, joten sen pitäisi soveltua hyvin tiskirättikudonnaiseksi.

Olen jo pitkään halunnut vapautua wettexeistä,shifonetistä ym. haisuleista. Kutosen puikoilla neuloin patalapun kokoisia lappusia kolme kappaletta. Neuloksena käytin pääasiassa helmineuletta. Tein ripustuslenkitkin, mutta ne ovat tarpeettomat minun käytössä.

Olin hieman arka käyttöönotossa, lappuset tuntuivat jotenkin niin hienoilta. Nyt ne kuitenkin ovat olleet ahkerassa käytössä muutaman viikon ja olen todella tyytyväinen. Olen pessyt niitä koneessa 30:ssä ja pesutulos on ihan OK. Vyötteessä tosin suositellaan käsinpesua.

Olen tyytyväinen uusiin tiskirätteihini. Ne ovat mielestäni nättejä ja pysyvät yllättävän tuoksuttomina. Olin kuvitelllut, että rättejä tarvitaan joka päivälle uusi, mutta kahdellakin pärjää mainiosti. Kolmen kanssa voi jo vähän kikkailla värivalinnassa fiiliksen mukaan;)

Pipoja pienille

 Oli aika, kun kaikki mun parhaimmat urheilutossut sosialisoitiin perheen nuorten miesten toimesta. Nykyään voin rauhassa panostaa tossuihin, koska poikain kenkien koko alkaa nelosella ja minun kolmosella. Tänä päivänä on liipasimella muistikortit ja -tikut, akut sekä kaiken sortin piuhat. Olin onnellinen erään muistikortin ilmiintymisestä, sillä sieltä löytyi myös tämän postin kuvat, jotka olin jo ehtinyt mielessäni menettää.

     

Hesarissa oli huhtikuussa juttu Jorvin vauvoista, joille oli alettu neuloa pipoja ensin henkilökunnan toimesta ja sitten laajemmaltikin. Oli nimittäin niin, että vastasyntyneille piti ohjeistuksen mukaan kieputtaa sideharsoa tms. päähän, koska myssyjä ei löytynyt talosta riittävästi. 

   No, minä ajattelin samantien kantaa korteni kekoon, koska a) ajatus sideharsosta tökki ja b) minulta löytyi sopivasti langanjämiä pieniin pipoihin. Hesarin jutussa oli neuleohje ja lähetysosoite. Pipoja syntyi nopeaan tahtiin, yks tai kaks illassa ja pian sain kuvan pipot matkalle Jorviin. Voi olla, että syksyn aikana innostun pipoprojektiin uudemman kerran.